Tänä vuonna Vaskivuoren lukion musikaaliksi valikoitui Annie. 

Musikaali kertoo kovatahtoisen orpotyttö Annien tarinan, joka sijoittuu 1930-luvun New Yorkiin. Annien kurja orpokotielämä muuttuu, kun hän pääsee asumaan jouluksi miljardööri Oliver Warbucsin luokse. Uudenlaisen elämän myötä Annie alkaa kaipaamaan vanhempiaan ja ryhtyy etsimään heitä. Tarina käsittelee ystävyyttä, välittämistä ja eriarvoisuuden kanssa kamppailua. 

Annien tarina on alunperin Harold Grayn luomasta sarjakuvasta “Little Orphan Annie”, jonka pohjalta on tehty myös radiokuunnelmia, elokuvia ja tietysti tämä musikaali. 

Ryhmäytymisleikeistä todellisiin rooleihin

Yli 70 Vaskivuoren lukion opiskelijaa on harjoitellut elokuusta lähtien kovaan tahtiin. Mitä näiden viiden kuukauden aikana on tehty?

Hakuprosessi musikaaliin alkoi jo keväällä vuonna 2019. Musikaaliin hakeutuivat ne, joilla on kiinnostusta musiikkiin ja näyttelemiseen. Myös isossa produktiossa mukana oleminen kiinnosti. Vaskivuoren musikaalit ovat tunnettuja laadun lisäksi yhteishengestä ja ryhmäytyneestä porukasta, mikä välittyy myös yleisölle. Musikaali oli monille iso syy, miksi hakea Vaskivuoren lukioon.

Tiivis harjoittelu alkoi heti syksyllä koulun alettua. Treenejä oli keskiviikkoisin, torstaisin sekä kerran kuukaudessa viikonloppuisin, jolloin treeneissä kului aikaa jopa kahdeksan tuntia päivässä. Tasapainottelu opintojen ja runsaan harjoitusmäärän välillä koitui esiintyjille haasteeksi. Opiskelijoiden piti olla enemmän vastuussa omasta opiskelustaan, sillä tunneilla oleminen jäi harjoitusten vuoksi vähäiseksi. Myös aikataulutusta tuli opeteltua. 

Alussa treenit koostuivat tutustumisleikeistä sekä musikaalin käsikirjoituksen lukemisesta. Treenien edetessä siirryttiin kohtausharjoituksiin ja keskityttiin enemmän omiin roolisuorituksiin. Ensin näyttelijät harjoittelivat kohtauksia pienemmissä ryhmissä, ja myöhemmin kohtauksia alettiin muodostamaan kokonaisuudeksi. 

Jo joululomalla harjoitukset siirtyivät oikealle näyttämölle Martinukseen. Harjoittelu muuttui, sillä ympärillä olevat lavastukset konkretisoivat musikaalin tarinaa. 

Vaativista ja rankoista harjoituksista huolimatta hauskanpitoa ei unohdettu. Opiskelijat saivat harjoitusten lomassa viettää aikaa toistensa kanssa, ja musikaalin läpikäyntejä oli kivaa seurata. Myös itse harjoituksissa oli hauskaa. Esimerkiksi tanssijat lämmittelivät kohtauksia varten heittelemällä tyynyjä toistensa päälle. 

Musikaalissa on tietysti myös paljon lauluja, jotka tuovat oman haasteensa näyttelemisen rinnalle. Laulaessa pitää pystyä samalla tanssimaan luontevasti ja ylläpitämään roolihahmoa. Harjoituksissa laulukohtauksia lähdettiin työstämään pikkuhiljaa lisäämällä uusia elementtejä vähitellen. Kun laulut oppi ulkoa ja koreografian lihasmuistiin, musikaalilaulujen hallitseminen onnistui. 

Hauska, mutta samalla puhutteleva ja kantaaottava

“Todella upea esitys ja todella lahjakasta porukkaa”, kehuu katsoja Milla Nikkanen

Musikaali sai ensi-iltansa 9.1.2020 Kulttuuritalo Martinuksessa, ja yleisö osoitti suosiota seisaaltaan. Ensi-illan yleisössä oli kutsuvieraiden joukossa myös muun muassa tasavallan presidentti Tarja Halonen, tohtori Pentti Arajärvi, rouva Tellervo Koivisto sekä Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Lähes kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä.

Katsojat ovat olleet todella tyytyväisiä ja pitäneet musikaalia upeana kokonaisuutena. Esityksissä näkyivät lahjakkuus, panostus sekä suuri harjoittelun määrä. Mieleenpainuvia hetkiä musikaalissa olivat esimerkiksi orpolasten “Hard Knock Life” -laulu sekä lopussa oleva haulikon laukaus. Ihastusta herätti myös muutamissa kohtauksissa esiintyvä Sandy-koira. Esityksissä vaihtelivat kaksi eri koiranäyttelijää, Luna ja Uffe. 

Opiskelijat saivat luotua todellisen käsityksen orpolasten elämästä. Musikaali sai katsojansa pohtimaan vaurauden tuomia eroja yhteiskunnassa Annien ja miljardööri Warbucksin kautta. Usein, kun itsellä menee hyvin, unohdetaan ne, joilla menee huonosti. 

“Olen iloinen, että lähdin mukaan”

Esiintyminen näin suuressa produktioissa oli opiskelijoille unohtumaton kokemus. Monille opiskelijoille myös ensimmäinen. Jännitystä näyttelijät kokivat eri tavoin, mutta viimeisissä näytöksissä esiintymiseen ehti tottua. Useiden harjoitusten jälkeen musikaaliesiintyminen oli jo niin rutiinia, että esityksissä tekeminen oli varmaa. Esitysten edetessä esiintyjien itsevarmuus lisääntyi, sillä esiintymisestä oli tullut niin luontevaa. Jotkut myös kommentoivat, ettei yleisöä edes enää huomannut.

“Kun perusrunko oli kasassa, niin oppi luottamaan enemmän omaan tekemiseen”, kommentoi Pinja Turunen.

Parasta produktiossa on ollut iso yhtenäinen porukka sekä itse musikaalikokonaisuus. Monet pääsivät tutustumaan uusiin ihmisiin ja löysivät uusia puolia myös itsestään. Oli vaikea nimetä vain yhtä hyvää asiaa, sillä koko kokemus harjotuksista esityksiin oli mahtava. Esiintyjien fiilikset tällä hetkellä ovat väsyneet sekä haikeat, mutta sitäkin onnellisemmat. 

He haluavat kiittää kaikkia työryhmässä olleita, joita ilman musikaalia ei olisi saatu aikaan!

TEKSTI Emilia Pikkarainen ja Isabel Moisala KUVAT Tomi Hämäläinen

Artikkelia varten haastateltiin Venla Virmajokea, Iida Maijalaa, Milla Nikkasta, Emma Vähätaloa, Nella Aholaa, Pinja Turusta ja Santtu Sievästä. Kiitokset siis heille!