Paluu koristeellisten salien korttelikinoihin

Kadulla hohtaa kirkas vihreä valokyltti “ORION”, ja teatterin puisten ovien edessä on ohjelmistolehtisiä ohikulkijalle ja mahdolliselle seuraavalle asiakkaalle. Sisään astuessa Cinema Orionin kaunis art deco -tyylinen aula avautuu sisäänkävijän ympärille. Seinille on ripustettu tämänhetkisen ohjelmiston julisteita. Sisäänkäynnin vasemmalla puolella pienessä lipunmyyjän kopissa istuu Kaisa Kukkola opastamassa asiakkaita.

Isot ja pienemmät elokuvateatterit eroavat toisistaan kokonsa lisäksi myös toimintatavoissaan ja periaatteissaan. Haastattelin pienemmän helsinkiläisen Eerikinkadulla sijaitsevan elokuvateatterin Orionin koordinaattoria Kaisa Kukkolaa. 

Orionin koordinaattori Kaisa Kukkola elokuvasalin kuuluisan mukavilla istuimilla.
(kuva: Auri Leskinen)

Kukkola kertoo Cinema Orionia pyörittävän ELKE ry eli Elävän Kuvan Keskus, joka on voittoa tavoittelematon kulttuuriyhdistys. ELKE:en kuuluu erilaisia jäsenjärjestöjä elokuva-alalta kuten näyttelijäliitto ja erinäisiä yksityishenkilöitä. “Meillä oli toiveena, että Helsingissä olisi enemmän erilaisia elokuvia tarjolla. Kun tämä Orion vapautui ja KAVI muutti tästä pois niin ajateltiin, että tämähän on ihan tuhannen taalan paikka. Me halutaan tänne! Onnistuttiin neuvottelemaan vuokrasopimus ja saatiin toiminta alkamaan nyt sitten 2019 alkuvuonna”, Kukkola kertoo iloisena viitaten kauniseen ympäristöömme, teatterin aulaan sinisine sohvineen ja kiiltävine mustine pylväineen.

Millä tavoin ohjelmistoa lähdetään kuromaan kokoon?

Orionissa ohjelmistosta vastaa ohjelmistoryhmä, johon kuuluu noin viidestä kymmeneen henkeä. “Meillä kaikilla on omanlaisensa taustat. On ihmisiä, jotka ovat etsineet elokuvateattereille elokuvia jo pitkään, jotkut tekevät festivaalityötä ja joillain on elokuvakerhokokemusta. Työryhmänä me sitä niinkun käsitellään ja mietitään, ja totta kai mietitään sitten montaa eri asiaa: Miten tulisi yleisöä? Mutta kuitenkin, että olisi joku linja siinä ohjelmistossa ja niin edelleen”, Kukkola selittää. Kukkolan mukaan ideoita saadaan monista eri aiheista, kuten jos jostain aiemmasta vanhemmasta elokuvasta tulee uusi restauroitu versio tai joku ohjaaja on juuri kuollut. Tällaisista aiheista ohjelmisto lähtee pikkuhiljaa saamaan pohjaa ja siten lopullista muotoaan.

Vaikka ideoita voisikin syntyä monenlaisia, pitää niitä lähteä konkretisoimaan ja tarkastelemaan kriittisemmin. “Voi olla vaikka 10 ideaa, joista loppujen lopuksi kahta ruvetaan toteuttamaan. Tutkitaan enemmän: Mistä näitä elokuvia löytyy? Millaisilla hinnoilla tämän saisi?” Kukkola toteaa.

Miten niitä elokuvia sitten löydetään?

“Nämä uudet ensi-illat esimerkiksi  me kyllä yleensä katsomme, että tuleeko siellä jotain sellaista, joka meitä kiinnostaa. Mutta joskus on niitä, en nyt halua sanoa ikävästi, mutta huonoja elokuvia tulossa ensi-iltaan”, Kukkola naurahtaa. 

“Meillä on toiveena näyttää enemmän sellaista Arthouse-elokuvaa, pienempien yleisöjen elokuvaa ja amerikkalaisesta valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa. Justiin vähän semmoista klassikkokuvaa ja sitten uudempaa, mielellään eurooppalaista tai jostain ihan muualta tullutta elokuvaa.”

”Että tämmöinen vanha klassikkoelokuva saa ihmiset tolla tavoin liikkeelle, vaikka kyseessä on leffa, joka löytyy myös Areenasta”

Miten haastavaa sopivien elokuvien löytäminen on?

“Kyllä niitä elokuvia on, mutta se riippuu siitä, mitä levittäjät valitsevat tuoda Suomeen. Me olemme niiden armoilla. Maailmalta löytyisi paljon semmoisia elokuvia, jotka meitä kiinnostaisivat, mutta levittäjät eivät tuo niitä Suomeen, jolloin emme saa suomeksi tekstitettyjä kopioita”, Kukkola toteaa. Joskus tosin Kukkolan mukaan tehdään poikkeuksia ja otetaan elokuvia hieman kalliimmalla näytettäväksi ilman suomenkielistä tekstitystä, jos elokuvan on niin hyvä, että se on saatava ohjelmistoon.

Kilpailu isompien multikompleksien kanssa

Kukkola kertoo, etteivät he näe suurempia elokuvateatteri yhtiöitä kilpailijoinaan. “Meillä on niin omanlaisensa tämä paikka ja olemme tällainen korttelikino, elokuvateatteri ihan tässä alueella, yritetään saada naapurit liikkeelle. Ja uskotaan että isommille hyville elokuville riittää yleisöä kaikille”, Kukkola selventää.

Millaiset elokuvat toimivat niin sanottuina kassamagneetteina?

“Hyvinkin yllättävät  elokuvat eli esimerkiksi tämän vuoden kiintoisin ja hauskinkin on se neuvostoliittolaisen elokuvaohjaajan Andrei Tarkovskin ohjaama elokuva Stalker, joka on nyt 40 vuotta vanha elokuva, mutta siitä on nyt tehty uusi parempi kopio. Siitä oli meillä esitys, ja se tuli seuraavana päivänä siis televisiostakin, mutta se myi meillä aivan täyteen ihan viimeistä paikkaa myöten ja nyt me järjestmme siitä sitten uusintanäytöksen, ja sekin on menossa täyteen”, Kukkola kertoo yllättyneenä. 

“Että tämmöinen vanha klassikkoelokuva saa ihmiset tolla tavoin liikkeelle, vaikka kyseessä on leffa, joka löytyy myös Areenasta”, Kukkola lisää.

Pienen elokuvateatterin erikoisuuksia

Pienessä elokuvateatterissa pääsee kokemaan myös erilaisten erikoisnäytösten tunnelmaa, joka on vaikeasti saavutettavissa pienemmän yhteisön ulkopuolella. Kukkola kertoo elokuvateatterin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja sen tuomasta juhlan tunnusta: “On ollut hienoa, että on saatu tänne noita ennakkonäytöselokuvia. On ollut ihan tosi kivaa, että meillä tulee nyt joulun pyhinä ensi-iltaan tällainen Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva -niminen elokuva, joka palkittiin Cannesissa parhaasta käsikirjoituksesta ja näin poispäin, ja me saimme sen ennakkonäytökseen jo marraskuussa. Se oli tosi suosittu ja salissa oli todella paljon porukkaa, olin itsekin katsomassa sitä. Siellä oli sellainen juhlava tunnelma, koska se oli elokuva, jota monet ovat odottaneet ja nyt se tulee ensi-iltaan vasta tässä joulun pyhinä.”

“Meillä oli myös kolmen Painajainen Elm Streetillä -elokuvien päivä, jossa Renny Harlin, yhden niistä ohjaaja, oli meillä vieraana. Siitä tulee aina sellainen juhlan tuntu. Meillä oli myös oma elokuvafestivaali tai pieni elokuvatapahtuma, Kettupäivät. Kun on ihmisiä tässä monena päivänä ja samat ihmiset käy useita kertoja, niin tulee sellainen olo, että ollaan yhdessä tätä samaa perhettä ja yhtä porukkaa”, Kukkola lisää

Pienten elokuvateatterien suosio on jatkuvasti nousussa. Kukkola kertookin monen haluavan tukea pienemmän yhdistyksen toimintaa, “Kun olemme itsenäinen pieni yhdistys, jotkut haluavat mieluummin antaa rahansa ennemmin meille kuin tuonne isompaan koneistoon. Tämän lisäksi osa ihmisistä tuntuu arvostavan alhaisempia hintoja tai heitä kiinnostavat enemmän vanhempi tai “toisenlainen” elokuva, jolloin he hakeutuvat esimerkiksi Orioniin. Kävijöitä löytyy siis joka lähtöön.“

Kukkola lisää: “Monesti kun ihmiset tulee käymään niin he ihastuvat tähän paikkaan, koska tämä  on niin hieno, ja kun he katselevat näitä julisteita, kuuluu ‘Hei, täällähän on tällaistakin’ ja ‘Onpa hienoja’”.

Ihmiset tuntuvat nykypäivänä arvostavan yhä enemmän ja enemmän erikoisia ja ainutlaatuisia kokemuksia viihteen kulutuksen parissa. Sillä, miten ja missä viihdettä, kuten elokuvia, kuluttaa onkin nykyään enemmän väliä. Halutaan kokea yhteenkuuluvuuden tuntua ja kotoisuutta elokuvia elokuvateatterissa katsellessa. Tämä näyttää pienemmille Orionin tapaisille elokuvateattereille lupaavalta tulevaisuutta ajatellen.

Kirjoittaja: Auri Leskinen