Viihdettä kuluttaessamme voimme löytää yhdistäviä tekijöitä lähes kaikista viihteen muodoista. Jännitys, pelko, ilo, suru… Mutta mikä on kaiken ytimessä?
Onni Tommola, Jesper Forsström
Perhe kokoontuu lauantai-iltana sohvan ääreen rentoutumaan ja katsomaan elokuvaa. Vanhempi rouva lukee kirjaa uima-altaan reunalla uppoutuneena sen mielenkiintoiseen maailmaan. Nuorimies istuu bussissa kuunnellen musiikkia ja katsellen ohikiitäviä maisemia. Kaikkia näitä kolmea tilannetta yhdistää yksi tekijä, joka on lähes välttämätön hyvälle viihteelle. Tämä tekijä on samaistuttavuus.
Kun esimerkiksi katsot hyvää elokuvaa, mitä todennäköisimmin samaistut sen hahmoihin ja ehkä jopa sen luomiin tilanteisiin. Sama tulee vastaan esimerkiksi kirjaa lukiessa tai teatteriesitystä katsoessa. Voit myös samaistua esimerkiksi hyvän kappaleen sanoihin tai vaikkapa realityohjelman henkilöihin.
Matias
Matias ja hänen isänsä ovat päättäneet lähteä elokuviin. He käyvät istumaan hämärään elokuvasaliin popcornien ja juomien kanssa. Elokuva alkaa, ja sali hiljenee nauttimaan tarinasta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen Matias ja hänen isänsä astuvat ulos salista adrenaliinista täristen. Elokuva ja sen hahmot ottivat kaksikon todella mukaansa. Molemmat olivat kannustaneet ja toivoneet päähenkilön onnistumista loppuun asti.
Olet varmaankin huomannut elokuvaa katsoessasi, kuinka haluat päähenkilön pääsevän tavoitteeseen, vaikka se sotisi omia arvojasi vastaan. Jos emme samastuisi henkilöihin, ei meillä olisi mitään mielenkiintoa seurata heidän tarinaa/matkaansa. Myöskin loppu olisi varsin tylsä, jos emme olisi pystyneet samaistumaan päähenkilöön ja kannustamaan tätä tavoitteissaan.
Useimmiten samaistumme henkilön toimintatapoihin, ajatuksiin, tekoihin ja olemukseen. Jouko Aaltonen kertoo Käsikirjoittajan työkalut -kirjassaan: “Katsoja samaistuu henkilöihin. Heidän on oltava eläviä ja mielenkiintoisia. Elävillä ihmisillä on aina päämääriä ja tavoitteita.” Hän siis painottaa nimenomaan sitä, miten samankaltaiset päämäärät ja tavoitteet saavat meidät samaistumaan toisiimme. Esimerkki tästä voisi olla vaikkapa Luke Skywalker, kaikkien tuntema ikoninen sankari. Pintapuolisesti voi tuntua vaikealta samaistua hahmoon, joka elää yhdessä avaruusolioiden ja droidien kanssa, mutta jos tarkastelee asiaa hieman tarkemmin, voi huomata, että Lukella on hyvin samaistuttavia piirteitä. Hänen tavoitteensa on päästä pois tylsältä aavikkoplaneetalta ja löytää jotain merkitystä ja seikkailua elämäänsä. Eihän kukaan meistä elä aavikkoplaneetalla, mutta voimme samaistua hänen tarpeisiin ja päämääriin.
Saara
Kello lähestyy puolta kahdeksaa. Matiaksen isosisko Saara ja hänen ystävänsä istuskelevat olohuoneen sohvalla odottaen mielenkiintoisen realityohjelman alkamista. Ohjelma alkaa tasan puoli kahdeksan. Tunnin jälkeen Saaralla ja hänen ystävillään on käynnissä kova keskustelu jakson tapahtumista ja siinä esiintyneiden ihmisten valinnoista. Erityistä keskustelua aiheutti jakson aikana kahden henkilön välille sattunut riita. Saara kannustaa vahvasti riidan toista osapuolta, kun hänen ystävänsä taas seisoo vahvasti toisen takana.
Realityssä samaistuminen on hieman erilaista kuin fiktiivisessä tarinassa. Kaikki ei ole yhtä yksinkertaista, ja oikeiden ihmisten toimintaan ja mielipiteisiin liittyy monia asioita. Realityssä ihmiset samaistuvat juuri siihen arkiseen ja tavalliseen elämään. Tavallisen elämän draama ja hauskat hetket ovat saattaneet tapahtua itselle tai ainakin hetki on saattanut muistuttaa jotain omaa tilannetta. Tilanne on voinut myös tapahtua vaikkapa kaverillesi tai sukulaisille.
Myös realityssä samaistut samoihin asioihin kuin elokuvissakin, mutta et samalla tavalla henkilön muihin piirteisiin, lukuunottamatta tilanteeseen samaistumista.
Henri
Matiaksen ja Saaran pikkuveli Henri on lähtenyt äidin kanssa festareille. Musiikki pauhaa kun Matiaksen lempiartisti esiintyy lavalla. Matias hyppii musiikin mukana innoissaan, mutta jo vartin päästä hän on liikuttunut kyyneliin laulaen mukana viimeisen kappaleen soidessa ja pienien valopilkkujen heiluessa musiikin tahtiin.
Samaistuminen on tärkeä osa myös musiikkia. Eri artistit kertovat paljon itsestään ja omista kokemuksistaan musiikkinsa kautta. Jarmo Huhta kirjoittaa Pro gradu -tutkielmassaan Vokalistin kehollinen läsnäolo ja sen vaikutukset kuuntelijaan – esimerkkinä triphop-artisti Tricky, kuinka “kuuntelija voi identifioida laulajaan ja hänen ääneensä, jolloin hän ja vokalisti voivat yhdessä jakaa feministisen vihan”.
Musiikki voikin tarjota samaistumisen kannalta jotain, mitä esimerkiksi elokuvat ja reality-ohjelmat eivät. Musiikissa kuuntelija voi saada artistista vielä syvemmän samaistumisen tunteen ja monet ihmiset voivat saada musiikista jopa vertaistukea. Artistit voivat kertoa musiikkinsa kautta lähes mitä vain. Lyriikoiden lisäksi musiikista voi löytää muutakin samaistumispintaa. Voit esimerkiksi samaistua musiikin luomaan tunnelmaan tai jopa tiettyihin ääniin kappaleissa.
Viihteen ydin
Perhe on kokoontunut takaisin yhteen raskaan viikon jälkeen viihtymään yhdessä. Viihdettä on ollut olemassa niin kauan kuin ihminen voi muistaa. Se on hyvin tärkeä osa meidän jokaisen arkea. Se auttaa rauhoittumaan, pääsemään karkuun harmaata, kankeaa maailmaa ja mikä tärkeintä yhdistämään ihmisiä. Lähestulkoon kaikki viihteessä on rakentunut samaistumisen ympärille. Koulussamme pajan ovessa on lappu, jonka tekee aina mieli lukea kävellessään harmaan oven ohitse. “Ihminen katsoo ihmistä ja näkee toisessa itsensä”.
Lähteet:
Jouko Aaltonen (2018) – Käsikirjoittajan Työkalut
Jarmo Huhta (2006)- Vokalistin kehollinen läsnäolo ja sen vaikutukset kuuntelijaan – esimerkkinä triphop-artisti Tricky – Pro gradu -tutkielma – Tampereen yliopisto
Vaski-Sanomat 