Jani Kuusimäki ja Henry Nyman
Saavut väsyneenä maanantaiaamuna Vaskivuoren lukion filosofian tunnille. Astut luokkaan. Taustalla kuuluu jazzia, ja haistat tuoreen kahvin tuoksun. Opettaja tervehtii sinua muikealla virneellä. Kellon lyödessä 20 yli tervehtii opettaja koko luokkaa yhteisesti. “Hyvää huomenta!” sanoo opettaja reippaana. Vastauksena on väsyneen maanantaiaamun veroinen tervehdys. “No kyllä te pystytte parempaan! Otetaan uudestaan!” tokaisee opettaja veikeästi. Nyt vastakaikuna on paljon heränneemmän kuuloinen vastaus, jonka opettaja kelpuuttaa.
Tämä on hyvin toistuva tapa, miten Vaskivuoren lukion historian, filosofian ja yhteiskuntaopin lehtori Petteri Granat aloittaa tunnit. Monesti näiden tervehdysten jälkeen hän kysyy opiskelijoilta, haluavatko he juoda kahvia. Granat, opiskelijoiden kesken “Maisteri”, alunperin ei pitänyt kollegoidensa miedoista kahveista, joten hän päätti hankkia luokkaan oman kahvinkeittimen, josta on tullut eräänlainen jokatuntinen tapa, josta hyötyvät niin opettaja kuin opiskelijatkin. Kahvi myös helpottaa opiskelijoiden ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Kaikki ovat pirteämpiä ja helpommin lähestyttäviä, kun kahvihammasta ei kolota.
Granatin tunnit ovat aina viihdyttäviä. Granat tykkää viihdyttää opiskelijoita hauskoilla vitseillä ja tokaisuilla, minkä takia hänen tunneillaan on aina positiivinen ilmapiiri. Granat monesti kertoo hänen lempijoukkueidensa menestyksestä. Näitä ovat esim. Liigassa Tappara ja Valioliigassa Liverpool. Granat sanoo myös vitsillä, että muita joukkueita ei saa kannustaa tällä kurssilla. Tämä on yksi tapa, miten Granat pystyy lähestymään opiskelijoita. Jos luokassa on jonkin toisen joukkueen kannattaja, syntyy yleensä tällaisissa tilanteissa huumorimielistä vitsailua.
Granatille jokainen tunti ja ryhmä on kuitenkin erilainen. Granat kertoo vaikka, kuinka pyrkii tekemään luokasta yhteishenkisen ja mukavan, niin on vain aikoja, jolloin se ei onnistu. Näinä aikoina Granat pyrkii joustamaan omasta olemuksestaan, jotta opiskelu sujuisi rullaavasti. Olemuksen muokkaaminen ei kuitenkaan ole helpoin taito, varsinkaan kun leikkisä ja lempeä persoonallisuus suorastaan kumpuaa henkilöstä ulos. Granat kertoo oppineensa uransa aikana ymmärtäväiseksi ja “pehmeäksi”, mikä selvästi näkyy hänen tunneillaan. Granat harvoin täysin kiistää opiskelijoiden mielipiteitä ja visioita ja pyrkii muokkaamaan omaa ajatusmaailmaansa ymmärtääkseen opiskelijan idean. Granat joskus suorastaan innostuu opiskelijan ajatuksista ja voi udella opiskelijan näkökulmaa eri tilanteissa.
Uskon, että Granatista näkyvä autenttinen kiinnostus tuntien aiheista ja keskusteluista saa aikaan avoimen ilmapiirin, missä opiskelijat eivät pelkää esittää omia visioitaan, vaikka se eroaisi muiden omista. Tämä ei kuitenkaan aina tapahdu ja luokat eivät aina heittäydy keskusteluun. Granat kertoo, että tämän-tyylisiin tunteihin ja ryhmiin ei ole mitään maagista temppua tai vitsiä, jolla mukava tunnelma saataisiin tuotettua joka kerta. Jokaisella on oma idea siitä, milloin ja minkälaiset vitsit ovat sopivia, joten Granat kertoo pahoitelleensa sanomisiaan uransa aikana monesti. Epäonnistumisten kautta kuitenkin kehittyy ja Granat sanoo oppineensa tunnistamaan opiskelijoiden ja ryhmien ilmapiirejä, jotta pahoittelut jäävät pienemmälle.
Vaikka Granatille leppoisan tunnin pitäminen on ihanteellista, niin joskus täytyy myös ottaa kovempi ote aiheesta ja johtaa tuntia eteenpäin. Koska ilmapiiri Granatin tunneilla on niin viihtyisä ja rento, niin opiskelijoilla saattaa joskus kuitenkin unohtua, kuka luokkaa johtaa. Opettajan on pidettävä kiinni auktoriteetistaan, ja Granat kertoo, että uran aikana opittu fyysinen presenssi ja äänen hallittu käyttö palauttavat hänelle miltei aina auktoriteetin, jos se sattuu lipsahtamaan opiskelijoiden keskusteluihin.