(Kuva: Erik Rehnstrand / Musta laatikko)

Kokonainen lehti täynnä uutisia ja artikkeleita ympäri maailmaa ja Suomea puhuttavista asioista voi tuntua vaativalta luettavalta tai jopa suoritettavalta velvollisuudelta. On tärkeää tietää, mitä maailmalla tapahtuu ja olla tietoinen ympäristöstään, mutta mitä jos minkäänlaista motivaatiota lehden lukemiseen ei ole. 

Itselleni kimmokkeita lehden lukemiseen ovat laajemmat artikkelit, joissa on paneuduttu aiheeseen tarkasti ja käytetty aikaa tiedon hankintaan ja koko jutun rakentamiseen. Useimmiten aiheet, jotka jollain tapaa koskettavat minua tai ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia saavat minut lukemaan lehtijutun. Huomion kiinnittävä otsikointi on myös itselleni tärkeä osa lukemiskokemusta ja luettavien juttujen valikointia. On myönnettävä, että jätän useita artikkeleita lukematta sen takia, ettei niiden aihealue varsinaisesti kiinnosta minua, vaikka niiden sisältö  olisikin yhteiskunnallisesti tärkeää ottaa vastaan.

Helpottaisiko motivaation löytämiseen ja kynnyksen laskemiseen uusiin aiheisiin tutustuessa journalismin siirtäminen teatterin lavalle puhuttavaksi suoraan toimittajan suusta? Tekstiin voi olla vaikea keskittyä ennakkoluuloisena, mutta toiseen ihmisen ja hänen tarinansa kuuntelemiseen voi olla helpompi paneutua, vaikka ennakkoluulo piilisikin takaraivon kolkilla. Lukemisen voit vain lopettaa lehden sulkemalla tai sivustolta poistumalla, mutta toista ihmistä on vaikea sulkea pois havainnoinnistaan tämän seisoessa keksellä lavaa spottivalojen alla kuvaesitys taustallaan.

Lehdestä lavalle

Musta laatikko on lavalla esitettävän journalismin ilta, jossa esitellään  noin kymmenen Helsingin Sanomien toimittajien ja kuvaajien tekemää juttua heidän itsensä kertomina. Alun perin idea live-journalismiin on poimittu ulkomailta. Tuomas Kasevan, yhden Mustan laatikon tuottajista, mukaan idean Helsingin Sanomille esitti hänen kollegansa Riikka Haikarainen nähtyään vastaavan esityksen Yhdysvalloissa. Kyseinen esitys oli Pop-Up Magazine, joka on alunperin vuonna 2009 San Fransiscossa alkunsa saanut niin sanotusti livenä esitettävä lehti, jonka esityksissä yhdistellään erilaisten tekijöiden osaamista. Alkuperäisen ideansa mukaan Pop-Up Magazine kerää erilaiset tarinankertojat, kuten elokuvan tekijät, radiotoimittajat ja kirjailijat, saman katon alle.

Kasevan mukaan itse Musta laatikko lähti muotoutumaan pian Haikaraisen Suomeen paluun jälkeen. Kaseva kertoo Mustan laatikon ja Pop-Up Magazinen molempien olevan live-journalismin iltoja, mutta he tekevät samaa asiaa eri tavoilla. Kaseva haluaa painottaa Mustan laatikon olevan enemmänkin journalismia kuin viihdettä, sillä sitä tehdään journalismin sääntöjen mukaan. Vaikka esityksessä käytetään viihteellisiä keinoja, kuten huumoria, nauretaan silti tosiasioille. ”Jos esitys naurattaa, se naurattaa todellisilla asioilla. Ja jos esitys liikuttaa, se myös liikuttaa todellisilla asioilla”, Kaseva tarkentaa. 

“Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, niin emme pysty sitä pelastamaan”

Sisältö suoraan itse toimittajilta

Noin puolet Mustassa laatikossa esitettävistä jutuista päätyy sinne Kasevan mukaan toimittajien ehdotuksien pohjalta. Toimittajat ottavat itse yhteyttä Mustan laatikon tuottajaan oltuaan aiemmin mukana esityksessä tai nähtyään esityksen. Puolet ideoista taas tulee suoraan tuottajilta, sillä välillä esityksestä puuttuu tietynlaista sisältöä, jolla halutaan monipuolistaa aihetarjontaa.

Kaseva kertoo idean olevan tärkein lähtökohta esityksen kehittämistä ajatellen. “Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, niin emme pysty sitä pelastamaan”, Kaseva toteaa. Idean löydyttyä Kaseva kertoo tuottajien haastattelevan esiintyjiä omasta jutustaan. Näin esiintyjä kertoo jutustaan kaikki ne kiinnostavimmat yksityiskohdat, jotka ystävälle tarinaa kerrottaessa tuodaan esille. Kuten se, millaiselta tilanne tuntui tai mitä uskomatonta kertojalle tapahtui – arkiset hassut havainnot tekevät esityksestä kiinnostavamman ja samaistuttavamman. Tämä pohjanaan toimittaja kirjoittaa esityksestä ensimmäisen versionsa, josta ei läheskään aina jää lopulta mitään jäljelle lopulliseen esitykseen. Kasevan mukaan yhdestä esityksestä on enimmillään tehty jopa 17 versiota ennen lopullisen version lukkoonlyömistä.

Käsikirjoitus pitää kaiken kasassa

Mustan laatikon esitykset ovat täysin käsikirjoitettuja, mutta ne antavat olettaa toimittajan juuri tulleen tutkimasta omaa aihettaan ja nyt jakavansa keräämänsä tietämyksen ja kokemukset yleisön edessä. 10-15 minuuttia on aika, joka jokaiselle jutulle annetaan, ja Kaseva kertoo sen haluttavan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Tästä johtuen esitykset on laadittu sanasta sanaan korteille, joita suurin osa esiintyjistä pitää mukanaan. Kasevan mukaan suunnitelmallisuuden myötä esitys ei leviä käsiin, sillä puhumisen aikana ei jouduta sivuraiteille alkuperäisestä aiheesta. Jos esityksen aikansa sattuisikin jotain, on esitys aina korteissa valmiiksi kirjoitettuna ja esiintyjä pääsee takaisin kärryille. “On eri asia puhua muistiinpanoista kuin muistiinpanoille”, Kaseva kokoaa. 

Tärkein toimittajalta vaadittu ominaisuus on halu mennä lavalle ja tehdä töitä esityksen eteen. Esitystä on kirjoitettava uudelleen ja uudelleen ennen valmista lopputulosta, ja puhumista on harjoiteltava pitkäjänteisesti. Kasevan mukaan jokainen, joka lavalle on halunnut mennä, on sinne päässyt. Lavalla on nähty niin ujoja kuin tilan välittömästi haltuunsa ottavia persoonia.

Yleisö kannattelee 

Kaseva mainitsee esiintyjän onnistumista toivovan yleisön olevan tärkein apu toimittajalle esiintymisen aikana. Vaikka tapahtuisikin pieni kömmähdys, yleisön lämmin ja ystävällinen nauru nostaa ylö,s ja esitys voi jatkua. Kaseva kertoo Mustan laatikon yleisön olevan lämmintä, ystävällistä ja reilua palautteessaan. Katsojat kertovat usein oivaltaneensa jotain uutta illan aikana tai olleensa kiinnostuneita juuri niistä aiheista, joista eivät tavanomaisesti lehdestä lukisi. Kaseva kertookin suunnitteluvaiheessa pyrittävän siihen, että tuleva katsoja oivaltaisi jotain esityksen aikana.

Kaiken uuden tuomiseen muiden nähtäville liittyy aina pieni jännitys siitä, miten muut ottavat asian vastaan ja ovatko muut yhtä innoissaan uudesta konseptista. Kaseva kertoo Mustan laatikon tuotantoryhmän olleen varautunut ensimmäisen esityksen vastaanotosta helmikuussa 2016. He pelkäsivät heidät naurettavan pois lavalta, mutta vastaanotto olikin päinvastainen palautteen ollessa kehuvaa ja lämmintä.

Kokemus katsojana

Oma näkemykseni katsojana oli yllättävä, ja koin oivaltaneeni jotain. Katsoessani esityksen olin kahdeksannella luokalla, eivätkä lehtijutut olleet kirjoituksia, joita olisin sen aktiivisemmin lukenut. Niiden lukeminen tuntui ensin alkuun tylsältä. Musta laatikko -esitykseen menin varautuneesti, mutta esityksen aikana sain huomata, kuinka kiinnostavia lehtijutut ovat ja mitä kaikkea journalistina pääsee näkemään. Esityksen aikana kaikki tuntui kiinnostavalta, ja istuin istuimellani huomaamatta ajan todellista kulkua. Väliaika tuli ja meni, ja tunsin oppineeni yhdessä illassa järkyttävän paljon. Ja todellakin huomasin kiinnostuneeni aiheista, joita en olisi tavallisesti mieltänyt mielenkiintoisiksi. Mustan laatikon jälkeen tutustutin itseni lehtijutuille. Se oli pehmeä ensiaskel journalismin maailmaan.

Kirjoittaja: Auri Leskinen