Nina Salonen viihtyy työssään freetoimittajana ja valokuvaajana. Hän antaa omien kiinnostuksen kohteidensa viitoittaa tietä ammatissaan.

Toimittaja Nina Salosen arjesta ei tekemistä puutu. Tästä pitävät huolen työn ja kodin hoidon lisäksi eläimet, joita onkin jos minkälaisia. Kaksi kissaa, koira, kaksi ponia sekä neljä lammasta pitävät päivät työntäyteisinä. Haastattelukysymyksiinkin Salonen vastaa vasta yömyöhällä, kun päivän muut hommat on saatu pois alta.

Salonen määrittää itse omat aikataulunsa, ja joskus eivät meinaa päivän tunnit riittää kaikkeen. Oma elämäntapa ja harrastukset määrittävät myös aiheita, joista hän kirjoittaa ja mitä hän kuvaa. Joskus kuvauksien malleina saavat toimia myös omat lampaat tai kissat, jotka myös oma-aloitteisesti pyrkivät pihapiirissä tapahtuviin kuvauksiin mukaan.

“Kun teen talomme kuistin edessä olevan ison pöydän ääressä erilaisia asetelmia, jompikumpi kissoistamme hyppää usein pöydälle ihmettelemään mitä on meneillään. Joskus teen pöydälle varta vasten mukavan paikan kissoille, jotta saan ne kuviin mukaan luontevasti. Ollessani töissä Koululainen-lehdessä opin, että valokuvaus hetken täytyy olla hauska jotta lapsista saa onnistuneita kuvia. Samoin on eläinten kanssa. Jos tilanne on väkinäinen, sen helposti huomaa kuvista”, Salonen kertoo.

Salosen tie journalismin alalle alkoi Kallion ilmaisutaidon lukiosta valmistumisen jälkeen välivuodella. Hän haki silloin töihin eri mainostoimistoihin ja lehtitaloihin sekä myös Yleisradioon. Salosta kiinnosti kaikenlainen suunnittelu, ideoiminen ja sisällön tuottaminen.

“Nuorempana olin kiinnostunut teatterimaailmasta, en niinkään esiintymisestä, vaan puvustuksesta ja lavastuksesta. Mainosmaailma, tv ja radiokin kiinnostivat”, kertoo Salonen.

Yleisradiossa Salonen pääsi jatkohaastatteluun kuvaussihteeriksi, mutta pian hän saikin jo työpaikan Yhtyneistä Kuvalehdistä, eli nykyisestä Otavamediasta. Ensin hän työskenteli osa-aikaisena, mutta myöhemmin hänet vakinaistettiin. Tällöin hän oli täyttänyt vasta 20 vuotta. 

Salonen työskenteli Koululainen-lehdessä reilu kymmenen vuotta. Toimitus oli pieni, joten kaikki olivat kaikessa mukana. Salonen aloitti toimituksen sihteerinä hoitaen kaikenlaisia juoksevia asioita, mutta kiinnostus vei häntä yhä useampien tehtävien pariin. Lehden sisällön suunnitteleminen oli mielenkiintoista. Salonen innostui paljon myös kuvausten ideoinnista. Parhaiten hän viihtyi valokuvausstudiolla ja juttukeikoilla valokuvaajien kanssa. Ammattikuvaajien toimintaa seuratessa oppi paljon valokuvaamisesta. Erilaiset lehdistötilaisuudet sekä elokuvien lehdistönäytökset olivat Salosesta kiehtovia.

“Oli hienoa tavata muun muassa Karvisen luoja Jim Davis. Muistan, kuinka Davis tarinoi hauskasti Karvisesta. Hän puhui koko ajan Karvisesta kuin oikeasta olemassa olevasta kissasta, ei sarjakuvahahmosta. Hän kertoi, ettei hänen tarvitse keksiä kuinka Karvinen toimii eri tilanteissa, sillä hän tuntee kissan niin hyvin, että tietää kyllä keksimättäkin mitä se tekee tai ajattelee. Tilaisuus oli hauska. Tallessa on vieläkin Davisin nimmarilla varustettu silloin juuri julkaistu Karvinen-sarjakuvakirja”, Salonen muistelee.

Salonen oli alun perin kiinnostunut etenkin lehden ulkoasun suunnittelusta, mutta hänen tiensä vei vähän yllättäen yhä enemmän kirjoittamaan. Aluksi hän kirjoitti pieniä uutispätkiä ja kokosi uutispalstaa. Koska hän oli kiinnostunut etenkin eläinaiheista, myös omien harrastustensa tähden, alkoi hän kirjoittaa näistä aiheista. Lopulta lehden eläinaiheet olivat suurelta osin Salosen heiniä.

”Työn ohella aloin käydä erilaisilla lehden ulkoasun suunnittelukursseilla, mutta silloinen päätoimittaja kysyi, kiinnostaisiko minua kirjoittaminen. Mietin että miksi ei. Olin toimituksen nuorin ja minua kiinnostivat monet Koululaiseen sopivat aiheet: ajankohtainen musiikki, elokuvat, erilaiset harrastukset ja tietysti lemmikit sekä hevoset, sillä olin ratsastanut jo 11-vuotiaasta lähtien.”

Reilun 10 vuoden jälkeen Salonen irtisanoutui työpaikastaan ja alkoi freetoimittajaksi. Ensin hän teki juttuja Yhtyneitten Kuvalehtien lasten- ja eläinlehtiin. Sitten hän alkoi valokuvata ja kirjoittaa myös Egmontille sekä paikallis- ja sanomalehtiin. Aikakauslehtimaailma kiinnosti kuitenkin kaikkein eniten. Myös valokuvaaminen vei Salosta entistä enemmän mukanaan. Pari vuotta hän kuvitti Ajaston eläinaiheiset kalenterit: kissat, koirat hevoset ja pikkulemmikit. Tämän jälkeen hän teki kalentereita, jotka tukivat Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liittoa.

“Kun eläinaiheisia lehtiä alettiin julkaista yhä vähemmän. Aloin kiinnostua asumiseen, erilaisiin elämäntapoihin, luontoon, puutarhaan ja käsillä tekemiseen liittyviin aiheisiin. Tein artikkeleita ja kuvasin myös Lastensuojelun Keskusliiton julkaisemaan Lapsen Maailma -lehteen”, Salonen kertoo.

Viime vuosina Salonen on toiminut vakituisena avustajana Kodin Pellervo -lehdessä. Se tarjoaa hänelle laajan ja itseään kiinnostavan aihepiirin kirjoittamisen ja kuvaamisen saralla.

“Työstäni tekee mieluisan se, että saan tehdä juttuja aiheista, jotka kiinnostavat minua.”

Kun aihe kiinnostaa, myös haastateltava huomaa kiinnostuksen ja innostuu kertomaan hänelle läheisestä tai tärkeästä aiheesta. Salosen mukaan haastatellessa on keskityttävä nimenomaan kuuntelemaan, koetettava ymmärtää mitä toinen haluaa kertoa ja mitä hänellä on sanottavaa. Toimittajan työ on monipuolista paitsi aiheiden vuoksi, myös työnkuvan tähden. Salonen kuvaa, kirjoittaa ja saa tavata paljon erilaisia mielenkiintoisia ihmisiä. Parasta ja samalla myös haastavinta ammatissa on itsensä aikatauluttaminen.

Aiheiden ja töiden vaihtelevuudessa on Salosen mukaan toimittajan työn suola. Tällä hetkellä hänelle mieluisimpia ovat aiheet, joissa kohtaavat käsillä tekeminen, luonnon materiaalit, ulkona oleminen, luonto ja valokuvaaminen ulkona luonnonvalossa. Maaseudulla elämisen aiheet ovat myös lähellä hänen sydäntään.

Työssä oppii myös uusia asioita. Nykyään toimittajien työnkuvaan kuuluu joskus myös videokuvaaminen. Siitä Salonen on kiinnostunut ja haluaa oppia aiheesta lisää. Työ on vienyt Salosen mennessään ja joskus jopa työ ja harrastus sekoittuvat keskenään. 

Salosen mukaan kiinnostavia aiheita ”kävelee koko ajan vastaan”. Hän tarttuu niihin helposti, sillä ideoiminen on aina ollut hänen intohimonsa. Aiheita tuntuu olevan mielessä ja työn alla enemmän, kuin Salonen niitä ehtii toteuttaa. Nykyaikana erilaisia medioita on niin paljon, että se on sekä mahdollisuus että haaste. Viihde on tänä päivänä hyvin monimuotoista ja niin sen tuottaminenkin.

Unelmiensa juttua Salonen pohtii seuraavalla tavalla: “Unelmien juttu? Sitä ehkä olisikin hyvä miettiä vielä tarkemmin. Olisikohan unelmieni juttu toteuttaa jokin isompi kokonaisuus. Tekstiä, kuvaa, videota. Yksi aihepiiri johon voisin syventyä vaikka koko vuodeksi. Aihe saisi olla sellainen, että se tuottaisi jotakin hyvää niin luonnon kuin ihmisen kannalta.”

Teksti ja kuvat: Peppi Kouti