Yksi Vaskivuoren lukion legendaarisista opettajista lähtee tämän lukuvuoden jälkeen kohti uusia seikkailuja usean vuoden opettamisen jälkeen. Halusimme tutustua Clasun työuraan, kiinnostuksiin sekä kysyä, missä hän viihtyy vapaa-ajallaan. 

Kuvissa vasemmalla Madde (musta) ja oikealla Zara (vaalea).

14 vuoden ajan Vaskiksessa

Ennen Vaskivuoreen tuloa Clasu toimi matematiikan opettajana Hämeenkylän lukiossa. Clasu toteaa, että Hämeenkylässä oli parasta vähäinen opiskelijamäärä (n. 100 opiskelijaa/per vuosi) ja se, että lähes kaikki tunsivat toisensa. 

Silloisessa lukiossa toimi yhteensä vain kaksi pitkän matikan opettajaa, jotka tekivät keskenään paljon yhteistyötä. Clasu muistelee, kuinka opettajaystävykset vierailivat toistensa luona ja viettivät myös vapaa-ajallaan aikaa esimerkiksi kesällä mökkeillessä. 

Vuonna 2006, jolloin Clasu aloitti täällä, Hämeenkylän lukio yhdistettiin Vaskivuoreen. Yhdistämistä ennen Vaskivuoressa toiminut yläkoulu siirrettiin puolestaan osaksi Hämeenkylän koulua. Vaskivuoreen tuleminen oli Clasulle niin sanottu automaatio, sillä sivistystoimesta tuli määräys, että hänet siirretään Vaskivuoreen. 

“Olisihan siihen voinut sanoa ei, mutta ei tullut mieleenkään semmoista.”

Ja hyvin Vaskivuoressa on viihdytty, sillä opettajaporukka on ollut loistava. Clasu kertoo, kuinka pieni vitsaileminen ja läpän heitto opettajien välillä piristävät työpäivää. Esimerkiksi uusinnoissa, jos jollakin opettajalla on 10 oppilasta uusimassa, niin saatetaan vitsailla, että “tästä sen näkee, kun oot niin huonosti taas opettanut”.

“Sitten meillä on hauskaa ja naureskellaan yhdessä, sillä jokainen tietää, ettei se ole henkilökohtaista eikä edes totta.”

Tulevaisuus näyttää kirjaimellisesti aurinkoiselta ja lämpimältä. Harrastusten lisäksi Clasu aikoo matkustella etenkin sinne, missä on lämmintä. Haaveissa ovat Dubai ja Abu Dhabi, joista Clasu on lukenut myös matkailukirjan. Syksyllä kouluun tulemisen sijasta onkin hyvä ottaa halvempi lento alle ja lähteä rentoutumaan.

Vapaa-ajalla musiikkia ja harrastuksia 

Clasun vapaa-aikaa täyttävät monenlaiset harrastukset, joista rakkaimpia ovat puutarhan hoito ja ravustus. Koska lehtemme teemana on viihde, kyselimme myös Clasun ajatuksia viihteestä:

“Viihde ei ole mun laji nyt ollenkaan kyllä”, hän naurahtaa.

Vaikka teatteri tai elokuvissa käynti eivät kuulu Clasun vapaa-aikaan, niin musiikkia hän kuuntelee senkin edestä. Kovassa käytössä on meille kaikille tuttu musiikkipalvelu Spotify.

“Spotifyta kuuntelen P A L J O N. Ilman sitä olisin niin sanotusti pulassa. Loistava sovellus.”

Suurin osa hänen kuuntelemastaan musiikista on omalta nuoruusajalta 70-luvulta. Lempiyhtyeitä ovat muun muassa rock-yhtyeet The Doors ja The Moody Blues, jotka olivat siihen aikaan suosittuja. Myös suomalainen 70-luvun musiikki kuuluu soittolistoille, joita Clasu tykkää Spotifyssa tehdä.

Viihde onkin ehtinyt kehittyä valtavasti verrattaessa Clasun nuoruutta ja nykypäivää. Hän muistelee myös, kuinka luokkatoverilla ollut väritelevisio oli ollut nuorukaisille mykistävää sekä varmasti maksanut “ihan hunajaa”. Televisiot yleistyivätkin vasta 1970- ja 1980-luvuilla juurikin niiden korkeiden hintojen takia.

“Siihen aikaan televisiosta tuli vain uutiset ja joku muu lähetys. Ainoastaan maksimissaan 2-3 tuntia päivässä näkyi lähetyksiä ja kahdelta kanavalta.”

Televisioiden sijaan radiot olivat kovassa kuuntelussa. Ehkä sen takia Clasu ei nykyäänkään vietä paljoa aikaa telkkarin ääressä. Sieltä katsotaan lähinnä vain uutisia ja dokumenttiohjelmia. Sen sijaan lempiradiokanava Nova saattaa soida jatkuvasti mökkeillessä. 

“Perinteinen radio on edelleen hyvä. Jos on ulkona, niin se virkistää fyysisen työn ohella.” 

Viihde on kehittyessään saanut monia eri muotoja, mikä on sekä hyvä että huono asia. Nykyään videoita, musiikkia tai pelejä on helppoa etsiä parilla napin painalluksella. Huonona puolena tämä on vähitellen vaikuttanut ihmisten keskittymiskykyyn heikentävästi, sillä kaiken halutaan tapahtuvan nyt ja heti. 

“Matikan opettajana olen oppinut, että sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä pitää olla. Nuorempana opettajana yhdessä tehtävässä saattoi mennä jopa tunti. ” Hän lisää, että nykyään monella lopahtaisi kiinnostus sen kaltaisten tehtävien tekemiseen juurikin keskittymiskyvyn heikentymisen takia.

Kuitenkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on hyviäkin puolia. Clasun mielestä yksi kehittyneen teknologian eduista on yhteydenpidon helppous muun muassa Facebookin kautta. Ja onhan vapaa-ajan viettäminenkin monipuolistunut. 

“Matematiikka on kiinnostanut minua iät ja ajat”

Matematiikka on ollut osa Clasu elämää jo pitkän aikaa. Kun jäi kerran koukkuun, niin sille tielle jäätiin. Parasta on ongelmien ratkaiseminen ja onnistumisen fiilis. 

“Kun ongelma ei heti ratkea, niin on vielä suurempi ilo, kun sen saa ratkaistua” – hän kertoo. “Sitten voi todeta, että nyt minä heureka ratkaisin sen.”

Erityisesti numeerinen matematiikka on kiehtonut jo nuoruudessa. Clasu oli yliopistossa gradua tehdessään “eksynyt” numeerisen differentiaaliyhtälön kurssille, jolloin hän huomasi sen olevan hänen juttunsa. Numeerinen matematiikka on niin erilaista kuin muu matikka, koska siinä lasketaan likiarvoja teknisillä apuvälineillä. Clasu on myös ns. harrastuksena tehnyt opettajaliitolle oppimateriaaleja sekä kirjan nimenomaan Clasun lempiaiheesta, numeerisesta matematiikasta. 

“Se on nerokasta, että joku on keksinyt tuollaisen kaavan. Se menee niin nopeasti maaliin muutamalla enterin painalluksella. Erittäin tehokas menetelmä.” – hän kertoo innostuneesti.

Vaikka työura matematiikan parissa päättyykin, niin matematiikka ei pyyhkiydy Clasun mielestä. Hän kuvailee sitä mahdottomaksi.

Meillä jää ikävä Clasua ja Clasulla meitä

Clasun opiskelijat tuskin voivat unohtaa unohtumatonta opettajaa. Ei Vaskivuori myöskään Clasun sydämestä katoa. Clasu naurahtaa todetessaan, että hänen poikansa ovat sanoneet jo aikoja sitten että pitäisi siirtyä työuralta eläkkeelle. 

“Onhan tässä haikeat fiilikset, koska olen viihtynyt täällä hyvin”, hän toteaa, “mutta toisaalta, kun katsoo omaa ikää niin pitää tajuta ettei kukaan ikuisesti voi olla töissä.”

Clasu aikoo vielä astua lukioomme myös eläkkeelle jäämisen jälkeen auttelemaan matikkapajaan tai sijaistamaan kollegoja.

Kysyimme myös parhaiten mieleen jäänyttä Vaskiksen musikaalia: hän vastasi kuin apteekin hyllyltä noin viisi vuotta sitten esitetyn musikaalin Nahkatakkinen tyttö. Hänen mielestään esiintyminen ja koreografiat olivat todella hyviä. 

“Se oli aivan mykistävä ja jatkuvasti loppuunmyyty”, hän kommentoi, “ja siellä oli itse Dingokin (musikaalin laulujen alkuperäinen artisti) katsomassa.”

Toivomme Clasulle hyviä eläkepäiviä. Kiitos haastattelusta!