Muovipussimeren nainen kertoo uratarinastaan


Haastattelimme teatteri Ilmi Ö:ssä mukana olevaa ohjaajaa ja näyttelijää Minna Savinia. Minna Savin on ollut mukana teatteri Ilmiössä vuodesta 2002 asti, jolloin se perustettiin ja on yleisesti ollut mukana monenlaisessa teatteritoiminnassa. Tapasimme Savian Helsingissä kahvilassa hänen poikansa kanssa ja haastattelimme häntä hänen teatteriurastaan

Savin istumassa kissa kahvilan lattialla poikansa kanssa. Kuvaaja: Asta Parpala

Utelimme, milloin Savin kiinnostui ensimmäistä kertaa teatterista alana. Savin kertoi, että hän on kasvanut teatterin parissa, sillä hänen isänsä oli näyttelijä, ja tämä mahdollisti hänelle pääsyn jo pienestä pitäen harjoituksiin. Savin kuvailee teatteria itselle taianomaisena paikkana. Hän kuvailee, kuinka mahtava on se hetki, kun juuri ennen kuin näytös alkaa, teatterissa on pimeys, joka antaa hänelle tunteen että kaikki on mahdollista. Hän kuvaa tätä “kutkuttavana hetkenä”. 

Savin tunnustaa, että hän on kyllä miettinyt, onko teatteri ollut hänelle oma valinta vai oliko se vain tutuin vaihtoehto. Hän sanoo, että hän haluaa tehdä teatteria intohimoisesti, mistä  huomaa, että se hänen oma valinta. Savin kertoi, että päätös vahvistui, kun hän pääsi koulussa tekemään esityksiä. 

Savin miettimässä menneitä. Kuvan ottaja Asta Parpala

“Kai siihen joku semmoinen taipumus on”, Savin toteaa.

Minna Savin kertoi, että hän kouluttautui teatteri-alalle metropolian ammattikorkeakoulussa, jossa hän opiskeli teatterin ilmaisun opettajaksi. Tämän jälkeen hän meni teatterikorkeakouluun opiskelemaan  maisterin opintoja ja valmistui myöhemmin taiteen maisteriksi. 

‘’Mä halusin opiskella teatteria. Mä jotenki suuntasin koko ajan sitä kohden’’

Savin kertoo hakeneensa useita kertoja Teatterikorkeakouluun pääsemättä sisälle, koska kilpailu teatterialalla on kovaa. Vaikka Minna on aina ollut kiinnostunut teatterista, silti hän kertoo, ettei opiskelu noin vain luonnistunut vaan opiskeluun piti käyttää paljon aikaa. 

‘’Kyl sillo ku ite alotti nii mä kyl jännitin nii paljo. Se oli tosi vaikeet. nyt vast alkaa rentoutuu. ‘’

Kysyimme Savilta, milloin hän aloitti työnsä teatteri Ilmi Ö:ssä. “Me perustettiin se (= Ilmi Ö) silloin kun olin Metropoliassa”, Savin sanoo. Hän kuvailee, kuinka koulu oli auttanut ja rohkaissut opiskelijoita perustamaan itselleen yritystapaisesti työpaikkoja, sillä valmiita työpaikkoja teatteriohjaajille ei oikein ollut. Savin kertoo, että Ilmi Ö perustettiin vuonna 2002, ja hän on ollut siitä lähtien eli 18 vuotta  siellä töissä.

Minna ja kumppanit. Kuvan sai netistä jutun juuri esityskuvista.

Savin kuvailee teatterialan oleva enemmän kuin pelkkä ammatti. Hän kertoo sen olevan hänelle ajattelutapa ja että sen avulla hän ilmaisee itseään maailmalle. 

Savin kertoo, ettei teatteri yhteisössä usein ohjata teoksia yksin vaan yhdellä esityksellä saattaa olla monta ohjaajaa. Samalla ohjaajat voivat olla myös näyttelijöitä, joten rajoja ei oikeastaa ole laitettu työroolien suhteen. Savi paljastaa kuitenkin tehneensä pari juttua itsekseenkin ja ohjanneensa useampia lasten ja nuorten ryhmiä. Savin mainitsee näytelleen 30 esityksessä jota on myös itse ollut ohjaamassa ja on ohjannut ainakin 15 esitystä. 

Otimme puheeksi, että teatterissa on monta eri mahdollista työalaa, ja kysyimme, mistä työstä Savin pitää eniten. Savin kertoi, että hänellä on aika kokonaisvaltainen näkemys työn identiteetistään. Hän rakastaa näyttelemistä, mutta hän haluaa myös opettaa sitä, joten hän haluaa pitää molemmat ovet auki. Nykyään hän on kuitenkin alkanut keskittymään enemmän käsikirjoittamiseen. Tähän liittyen hän lisää, että teatteri Ilmi Ö:n lähes kaikki esitykset ovat kantaesityksiä,mikä tekee teatterista erityisen. 


Savinin uusimpia teoksia on Muovipussimeri jota hän on tehnyt kahdestaan miehensä kanssa. Teos on nykyteatteri tekniikalla tehty. Savinin mies on tehnyt esitykseen video teoksen jonka aikana Savin sitten itsekseen esiintyy lavalla niin sanotusti dialogissa videon tapahtumien kanssa. Savin mainitsee, ettei teos ole tehty mitenkään perinteisellä taktiikka.

 ‘’Mulla on jotenki tarve jotenki tehdä teatteria mun ajatuksista ja mun näkemyksistä maailmasta’’

Savin sanoo, että kun itse alusta loppuun on tehnyt näytelmän, siihen reagoi herkemmin. Hänen mukaansa esitys sai hyvän vastaanoton, ja hänestä on ollut mukava huomata, että lapset ovat hänen näytöksen jälkeen alkanut miettiä luontoa. Tämä tuo esitykselle vielä lisää merkitystä nykypäivänä.Toisena tärkeänä esityksenä Savin mainitsee isomman näytöksen, joka tuli kulttuuritaloihin. Tämä esitys kertoi Ranskan jättiläistarinoista. 

Kysyimme myös, mikä on Savin teatteri tyyli, sillä olimme tähän mennessä saanut tietää hänen  joistain esityksistään.“No jos ajattelee Muovipussimerta nii siinä on paljon musiikkia ja sävelsin pari biisii siihen ja laulan siinä ja sit siinä on ihan dialogia, puhetta. Mä ehkä tykkään eniten nykyteatterin dramaturgiasta ja sen keinoista”, Savin vastaa. 

Kysyimme, mikä teatterissa on mielenkiintoisinta. Savin kertoo, että yhteentuleminen näyttelijöiden ja yleisön välillä on hienoa, ja hän sanoo, että sitä ei voi niinkään saavuttaa muissa taiteen lajeissa. Myös mahdollisuus reagoida yleisön toimintaan, ja yleisesti läsnäolo auttaa saavuttamaan hetkessä elämisen tunteen. 

Savinia naurattaa kuvan ottaminen. Kuvaaja: Asta Parpala

‘’Ehkä meillä korostuu semmonen kontakti yleisön kanssa.’’

Esitimme Saville kysymyksen siitä, missä hän on esiintynyt. Savi sanoo olevansa kiertävässä teatterissa ja kiertäneensä ympäri pääkaupunkiseutua. Muutama keikka on ollut myös Pohjanmaalla, Joensuussa ja Oulussa. Nyt Savinin suunnitelmiin on tullut kansainvälinen idea kahden muun eurooppalaisen kanssa.


Kun kysyimme, mikä on Savin mielestä mieleenpainuvin paikka, jossa hän on esiintynyt, vastaus oli selvä. Päiväkoti. Savin kertoo, kuinka tärkeää hänestä on mennä päiväkoteihin esiintymään ja rikastuttaa lasten tavallista arkiympäristöä taiteella. 

Savin myös sanoo rakastavansa museon tiloja niiden selkeyden vuoksi. Hän sanoo, että on ollut esiintymässä Lahden taidemuseossa, ja koulutus aikanaan harjoittelemassa Kiasmassa. 

‘’Mut on seki tärkeetä et mistä tehdään teatteria. Et mikä sen teatterin merkitys on tässä yhteiskunnassa.‘’

kirjoittajat: Asta Parpala ja Aliisa Myllymäki