Kertakäyttömuotia ja ympäristöhysteriaa

Tutkimme, miten yksi maailman saastuttavimmista ja ihmisoikeuksia rikkovimmista aloista on joutunut muuttumaan ympäristöhysteriasta kärsivässä maassa, kuten Suomessa. 

Vaateala on yksi maailman alipalkatuimpia aloja, jossa 80% työntekijöistä ovat naisia. Vaatetehtaiden epäoikeudenmukaisia, epäinhimillisiä oloja on jopa verrattu moderniin orjuuteen. Lisäksi vaateala on maailman toiseksi suurin saastuttaja öljyn jälkeen. Vaateala ei kuitenkaan aina ole ollut tätä, vaan viimeisten kymmenien vuosien aikana vaateala on muovautunut entistä hektisemmäksi ja  nopeatempoisemmaksi. 

Pikamuoti on uusi ilmiö, jossa käytetään halpoja materiaaleja ja halpaa tuotantoa tuottamaan muotimaailman uusimpia trendejä nopeasti ja edullisiksi ostajalle. Sitä ruokkivat koko ajan kasvava kulutuksen tarve sekä useat kuluttamiseen perustuvat juhlat, kuten joulu, Black Friday ja jopa ystävänpäivä. 

Pikamuoti on Suomessakin varsin tuttua, sillä jokaisesta kauppakeskuksesta löytyy H&M, Zara, Cubus tai Gina Tricot, jotka myyvät trendikkäitä vaatteita halvalla hinnalla. Pikamuoti vetoaa halvoilla hinnoilla ja trendeillä etenkin nuoriin. Mutta oikeasti kuinka monesta tavallisen suomalaisen kauppakeskuksen kaupasta löytyy vaatteita, jotka ovat “Made in China” tai jotka ovat tehty 100% polyesteristä?

Niinpä lähdimme Selloon. 

Aloitimme vertailun halvimmasta päästä, eli Sellon New Yorker -liikkeestä. Halvoilla hinnoilla ja erittäin laajalla valikoimalla varustetussa liikkeessä ei oikeastaan tiennyt, mistä aloittaa. Samat seikat kuitenkin ilmenivät monissa vaatteissa: mikään ei maksanut yli 50 €, vaatteet oli valmistettu jossain päin Etelä-Aasiaa, ja kaikissa oli polyesteriä.

Vaikka polyesteri on materiaalina kestävä eikä sen valmistus kuluta yhtä paljon vettä sen tuotantoon kuin erilaiset luonnonmateriaalit, on se kuitenkin valmistettu uusiutumattomasta luonnonvarasta, eli maaöljystä. Sen lisäksi, että sen tuottaminen kuluttaa paljon energiaa, polyesteristä irtoaa pesun mukana muovihiukkasia, jotka ovat haitallisia vesistöille ja voivat joutua jopa omaan juomaveteemme. Se on myös vaikea hävittää, sillä muovista tehty vaate voi olla todella haitallinen kaatopaikalla. 

Sama kaava toistui myös Bik Bokissa, joka on New Yorkeria hieman hintavampi liike. Vaatteiden materiaali ja tuotantomaat olivat kuitenkin täysin samat molemmissa. Liike oli kuitenkin erilainen, sillä vaatteita oli huomattavasti vähemmän ja liike oli somistettu trendikkääksi ja nuoriin vetoavaksi. 

Yrityksen sivuilla löytyy tapoja, joilla Bik Bok ottaa vastuuta ympäristön ja yhteiskunnan epäkohdista. Bik Bokilla on muun muassa kampanja naisten koulutuksen puoltamiselle ja otsikon materiaalit alla on tietoa Bik Bokin käyttämästä fairtrade- puuvillasta ja kierrätetystä polyesteristä. Löytämissämme polyesteristä tehdyistä vaatteista ei kuitenkaan ollut merkitty, että ne olisi tehty kierrätetystä polyesteristä. 

Ehkä yllättävintä oli, kun astuimme suomalaisen Marimekon värikkääseen liikkeeseen. Vaatteiden valmistusmaita etsiessämme huomasimme, että valmistusmaana oli useissa vaatteissa Kiina, Liettua tai Thaimaa. Marimekon sivuilla on kuitenkin kattava selvitys vaatteiden ja eri tuotteiden valmistusmaista sekä odotuksista, joita Marimekon tehtaiden odotetaan täyttävän. Oli myös ilo huomata, ettei Marimekko ole kuitenkaan täysin hylännyt Suomea, vaan 12 % prosenttia tuotteista on valmistettu Suomessa. Tyypilliset valmistusmateriaalit olivat puuvilla, silkki, viskoosi, untuva, sekä polyesteri. Marimekon sivuilla on linjauksia materiaalien hankinnasta ja sivujen mukaan jopa 64 % käytetystä puuvillasta on Better Cotton Initiative -puuvillaa, jonka tavoitteena on tehdä puuvillan tuottamisesta kestävämpää ja vastuullisempaa.

Vaatekaupoissa käymisen ja nettisivujen vastuullisuus-osioiden selailun jälkeen on mukavaa huomata, kuinka paljon eri vaatemerkit ovat alkaneet ottamaan vastuuta ympäristöstä ja heidän työntekijöidensä olosuhteista. Toki nykyään vastuun ottamisen paine onkin äärimmäisen kova ilmaston lämpenemisen ja tehdastyöläisten oloista johtuneiden skandaalien takia. 

Etelä-Aasian “hikipajoiksi” nimitetyt vaatetehtaat ovat saaneet hiljattain paljon kritisaatiota. Tehtaat ovat tyypillisesti tunnettu kohtuuttoman pitkistä ja nopeatempoisista päivistä, joista puuttuu tauot ja saattavat kestää jopa yli 14 tuntia. Tehtailla työskentelee aikuisten lisäksi myös lapsia, pääosin naisia. Huomiota herätti varsinkin vaatetehtaan romahdus Bangladeshissa vuonna 2013, jonka seurauksena kuoli 1.134 ihmistä.

On mielenkiintoista huomata, että 7 euron New Yorker T-paidan ja 80 euron Marimekon T-paidan välillä materiaalien erot eivät olleet niin suuria, sillä New Yorkerissa paidassa oli jopa 66 % puuvillaa, kun taas Marimekon paita oli täysin puuvillaa – eihän se ole kuin ⅓:n ero. Hintaeroa voi kuitenkin puoltaa Marimekon ottamalla yhteiskunnallisella ja ympäristöllisellä vastuulla. New Yorker -vaatteet oli kaikki tehty Etelä-Aasiassa, ilman selvitystä odotuksista tehtaiden eettisyydestä tai toimista ympäristön hyväksi. 

Shoppaillessa on tärkeätä muistaa pysyä maltillisena, eikä antautua ostohuumaan. Halvat hinnat houkuttelevat helposti yliampumisiin, eikä liiallinen kuluttaminen ole lainkaan hyväksi ympäristölle ja on tärkeä myös muistaa, kuka on tehnyt vaatteen ja millaisissa olosuhteissa. Vaikka on miltei mahdotonta luopua pikamuodista ja ostaa vain kallista ja laadukasta, on hyvä pitää mielessä vastuullisuus. Tämä onkin nykypäivänä suhteellisen helppoa, sillä netistä löytyy tuhansia artikkeleita vastuullisista vaatteista. Jopa Zalando-nettikaupalla on muun muassa oma nettikauppa ihmisille, jotka haluavat ostaa vain kestävää muotia. Kivijalkakaupassa vastuullisuus ei kuitenkaan vielä erottunut edukseen tarpeeksi.


Millaisia ratkaisuja on vaatealan epäekologisuudelle?

  • Osta vaatteita vain tarpeeseen
  • Osta kirpputoreilta
  • Osta kestävän kehityksen muotia, esimerkiksi sivulta: https://www.zalando.fi/naiset/?gender=35
  • Lahjoita tai myy vaatteet, joita et enää käytä roskiin heittämisen sijaan
  • Kierrätä vaatteet, joita ei voi myydä tai jotka ovat rikkinäisiä

Kirjoittanut: Jenni Ikonen ja Jenna Rönkä

Kuvat: Jenni Ikonen